Kotimaisia pelierikoisuuksia

Silloin harvoin kun suomalainen kulttuuri saa tunnustusta maamme rajojen ulkopuolella, kiitellään sitä erikoisuudestaan ja poikkeavasta perspektiivistä. Koskapa pelitkin nykyään tunnustetaan yhä laajemmalti osaksi kulttuuria, on paikallaan hieman katsoa kotimaisen peliskenen tunnetuimpia outouksia. Ehkä voisi jopa puhua indiepeliskenestä, mutta indiepelejä vaivaa nähdäkseni vähän sama ongelma kuin indiemusiikkiakin – usein ”indieleimaa” tavoitellaan hyvin itsetietoisesti. Ollaan ikään kuin erikoisia erikoisuuden takia. Joskus puhutaan myös tekotaiteellisuudesta... Oli miten oli, katsotaanpa muutamia henkilökohtaisia suosikkejani, jotka ovat painuneet mielen sopukoihin. Sitä paitsi moni jää vielä vaille huomiotakin; Slicks ’n’ Slide, Mine Bombers, Liero...

Pro Pilkki

Pro Pilkki (tai Propilkki, pelin kirjoitusasu vaihtelee vähän...) ja sen jatko-osa, mutkattomasti nimetty Pro Pilkki 2, ovat eräitä tunnetuimmista kotimaisista pienten kehittäjien peleistä. Taustalla on kajaanilaiskaksikko Mikko Happo ja Janne Olkkonen, jotka julkaisivat puoliksi vitsillä ensimmäisen Pro Pilkin jo 1998. Pilkkimiseen keskittynyt peli lähti kuitenkin nopeasti kehittäjiensä yllätykseksi leviämään kaveripiirin ulkopuolelle ja saavutti kulttisuosiota ulkomailla asti. Kakkosversiota kehitettiin toistakymmentä vuotta päivätyön ohella, ja tuloksena on todella komea peli. Se on erityisen suosittu nettipelinä, ja on kerännyt ympärilleen hyvin aktiivisen ja omistautuneen pelaajayhteisön.

Ski Jump International

Aivan kuten pilkkiminenkin, on mäkihyppykin hyvin suomalainen juttu. Siksi on luonnollista, että yksi suosituimmista PC:lle kehitetyistä mäkihyppypeleistä on Suomesta. Ville Könönen julkaisi sarjan ensimmäisen pelin nimellä Lartzan Skijump jo 1994, eikä ensiversion kohdalla kyseessä ollut ehkä maailman hiotuin peli. Varsinkin graafisesti peli oli hyvin yksinkertainen, suorastaan karu kokemus. Kakkososa oli jo vakavasti otettava peli, kolmonen jatkoi kehityskulkua. Kakkos- ja kolmososat olivat alun perin sharewarea, mutta nykyään ne ovat jo jaossa ilmaiseksi. Peleillä on Pro Pilkin tapaan suuri fanien joukko ulkomailla, keskittyen tietysti niihin maihin, joissa mäkihyppy on suosittua.

Maso Hockey Manager

Mikko Forsströmin kehittämä Maso Hockey Manager ei kahdesta edellisestä pelistä poiketen ole koskaan niittänyt mainetta ulkomailla, lähinnä tietenkin suomenkielisyytensä vuoksi. Kyseessä oli siis vahvasti huumoripitoinen lätkämanageripeli, joka luotti täysin tekstipohjaisuuteen. Ensimmäinen MHM, eli MHM ’97, oli melko yksinkertainen peli, jossa ei paljon kovin syvällisiä ominaisuuksia ollut. Seuraavassa versiossa, eli MHM ’99:ssä pelaaja saattoikin sitten jo vaihtaa ketjujen koostumuksia. MHM 2000:ssa oli jopa sarjatasot mukana! MHM 2000 on jäänyt toistaiseksi viimeisimmäksi versioksi, mutta aina tasaisin väliajoin kuulee puhuttavan MHM Onlinesta, joka edelleen vuonna 2015 antaa odottaa itseään...

Luolalentelypelit

Nämä ne vasta pelejä olivatkin! Auts, Wings, Assault Wing, Kops... Periaatteessa saman näppäimistön ääreen saattoi ahtautua neljäkin pelaajaa, mutta käytännössä kolmellakin pienellä ihmisellä alkoi olla vaikeaa. Myöhemmin näihin peleihin alkoi toki ilmestyä verkkopelimahdollisuuksia. Peleissä siis lenneltiin erilaisissa labyrinttimaisissa kentissä pienillä avaruusaluksilla. Aluksilla oli puolestaan valittavissaan erilaisia aseita, joiden ominaisuudet tukivat pelaajan valitsemaa lähestymistapaa. Vielä Steamin ja Kickstarterin aikakaudellakin luolalentelyitä on kehitetty.

Ovatko tällaiset pelit enää mahdollisia?

Niin, nykyäänhän puhutaan paljon indiepeleistä. Mutta tavallaan on kyse brändistä, joka on itsensä vanki. Autsin tai Pro Pilkin kehittäjät eivät koskaan lähteneet kehittämään ”indiepeliä” vaan kokeilemaan luovuutensa ja ohjelmointitaitojensa rajoja. Heillä ei koskaan ollut tavoitteenakaan tienata peleillään tai saada niitä myytyä. Kuulostaa ehkä turhalta nostalgisoinnilta haikailla joidenkin kadotettujen aikojen perään, mutta tältä minusta vaikuttaa. Pelintekeminen silkkana harrastuksena ja hauskanpitona vaikuttaa kuolleelta. Herääkö se ikinä henkiin? Vai olenko väärässä?