Pelitutkimus

Yksi tieteenala, joka tutkii pelaamisesta ja pelaamisen suhdetta yksilön elämään ja sen vaikutuksia yksilön ja yhteisön tasolla, on pelitutkimus. Monilla on esimerkiksi mielipide siitä, vaikuttavatko väkivaltaiset pelit lasten kehitykseen.

Kukkahattutädeiltä helposti unohtuu, että ihminen on eläin – aikaisemmin lapsille on kerrottu Grimmin satuja, joissa ihmisiä paistetaan öljyssä hengiltä ja laitetaan tynnyreihin, joissa on nauloja sisäpuolella. Ihmiskunta on väkivaltainen ja pysyy väkivaltaisena niin kauan kuin ihmiset aivot ovat samanlaiset kuin viimeiset 40 000 vuotta. Kukkakuvioinen silkkipaita ja vesikampaus ovat vain pintapuolista kulissia kun Kyösti tarttuu peliohjaimeen ja alkaa potkia Mortal Kombatissa sisäkaluja ulos vastustajilta! Harva kuitenkaan on niin tyhmä, että käyttäytyy samoin oikeassa maailmassa. Jenkkilässä, jossa arvostetaan tyhmyyttä ja vapautta, on toki ollut tapauksia, joissa lapset ovat menneet tien viereen ampumaan autoja kuten GTA:ssa, mutta sivistyneissä valtioissa, jossa lapset koulutetaan, ei ole vastaavaa nähty.

Vaikuttavatko pelit lasten kehitykseen?

Samoin voitaisiin kuvitella, että aikuisviihteen katsominen tekee kaikista pikkupojista perverssejä aikuisviihdetähtiä, mutta nettiviihteen jo 15 vuotta kestänyt yleisyys osoittaa, että ei ihminen muutu! Voit laittaa pojan ampumaan natseja tai avaruusoliota tuntikausiksi, mutta pelaaminen ei vaikuta piiruakaan siihen, haluaisiko hän itse ampua jonkun oikeassa elämässä vai ei. Ajatus on absurdi – toki ymmärrämme, että elokuvat ja koko viihdeteollisuus vaikuttaa ihmisiin eri tavoin, mutta pelit tuskin tekevät kestään kouluampujaa. Olen itse pelannut tuhansia tunteja pelejä, joissa tapetaan vastustajia tavalla tai toisella, mutta en silti pidä aseista oikeassa elämässä ja vastustan väkivaltaa. Kyse on viihteestä, ja ihmistä viihdyttävät helposti ymmärrettävät asiat, kuten miehinen kilpailu, seksi, ruoka ja väkivalta. Nämä asiat palautuvat kehityksessämme miljoonia vuosia taaksepäin, kun tallustelimme palloa paljon karvaisempina.

Samoin myös rahapelaaminen on osa pelitutkimusta. Ihmisiltä kysytään laajoissa tutkimuksissa, kuinka usein he pelaavat, mitä pelejä he pelaavat ja paljonko rahaa pelaamiseen käytetään. Sen avulla voidaan luoda tilastoja ja kysyä myös ihmisten mielipiteitä. Onko rahapelaaminen netissä ongelmallista? Useimmat vastaavat, että ei ole. Tässä tullaan taas viihteeseen. Vaikka rakastaisin pelata netissä moninpelinä jotain sotaleikkiä, jossa ammun kavereitani päähän, se ei tarkoita sitä, että jäisin töistä pois ja laiminlöisin muut velvollisuuteni. Samoin rahapelaaminen on useimmille viihdettä, ei pakkomielle. Valtaosa ihmisistä käsittää, että rahapelaamisessa etu on aina kilpailun järjestäjällä ja jos peliä pelaa liikaa, menettää vain rahansa ja köyhtyy.

Miljoonat suomalaiset pelaavat lottoa viikoittain. Yhteen lottoriviin kuluu yksi euro. Tällöin heidän oma itsesäätelynsä sanelee sen, että pelaamisesta ei tule ongelmaa. Suomalaiset alkavat oppia samanlaista käytöstä myös alkoholin juomisen suhteen, vaikkakin hitaasti. Usein pelitutkimusta tekevät naiset. Tämä johtuu pitkälti siitä, että akateemiset naiset haluavat paremmin ymmärtää, miksei heidän miehensä kuluta enemmän aikaa heidän kanssaan vaan keskittyy pelaamiseen. Tämän ongelman ymmärtämiseksi monet naiset kirjoittavat pelitutkimuksia Suomessa ja koittavat käsittää, mikä peleissä viehättää.

Kaikille jotain

Pelikulttuuri on ollut osa ihmiskuntaa siitä lähtien kun luolaihmiset alkoivat heitellä keppejä ja kiviä kilpaa. Monet eläimetkin leikkivät. Nyt, 2010-luvun jälkipuoliskolla näyttää silti, että pelit viihdeteollisuuden muotona menevät kaikkien muiden viihdemuotojen ohi, ohittaen vihdoinkin myös maailman leffateollisuuden vuosittaisilla tuotoilla. Puhutaan kymmenistä ja kymmenistä miljardeista euroista. Voit siis pelata hyvillä mielin, mikäs meillä täällä valmiissa maailmassa. Lopulta tämä teksti oli lähinnä allekirjoittaneen pelaajan omien mielipiteiden laukomista, mutta mikäs siinä.