Gamerzbrain.com – asiaa peleistä ja niiden vierestä

Gamerzbrain.com – asiaa peleistä ja niiden vierestäPiirustus tehdä Jenny Armet

Gamerzbrain on sivusto pelinnälkäisille ihmisille, jotka ovat kuitenkin kyllästyneet lukemaan aina samankaltaisia juttuja. Kirjoitamme ”pelien takaa”, siitä maailmasta joka on useimmilta ehkä unohtunutkin. Esimerkiksi konsolipelien valtavan nopea kehitys on yllättänyt monet vanhan liiton pelaajat. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Pelit-lehdellä ja MikroBitillä oli valta-asema suomalaisten pelaajien keskuudessa. Netissä tapahtuva ns. ”kansalaisjournalismi” on ottanut näiden perinteisten medioiden paikan pelikentillä. Usein suomenkieliset pelisivut eivät kuitenkaan ole rehellisesti sanottuna paljon muuta kuin mainoksia. Peliuutiset ovat lyhyitä muutaman rivin suoria käännöksiä peliyhtiöiden englanninkielisistä tiedotteista, arvostelut sponsoroituja ylistyksiä. Aitoa kriittisyyden ääntä ei kuulu juuri missään. Toki tämä on yleistystä, eivät kaikki pelisivustot ole tällaisia.

Pelimaailman muutos

Tekniikka on kehittynyt, joten myös pelit ovat kehittyneet. Tämä on itsestään selvää. Esimerkiksi Nintendon Wii-konsolin myötä tullut liikkeisiin perustunut pelaaminen oli vielä minun pelaajan urani alkaessa puhdasta sci-fiä. Ja jos miettii, mitä on tapahtunut kannettaville peleille... Moni muistaa Nintendon ensimmäiset LCD-näytöllä pyörineet pelit Game & Watch -tuotemerkin alla. Ensimmäiset niistä tulivat markkinoille vuonna 1980, viimeiset 1991. Donkey Kong, The Legend of Zelda ja Mario Bros – kaikki löytyivät simppeleinä mustavalkoversioina. Game Boy teki näistä kuitenkin auttamattoman vanhanaikaisia. Tetriksen myötä vuonna 1989 julkaistu, nykystandardein hyvin kömpelö käsikonsoli oli vallankumouksellinen. Se myi maailmalla yli 100 miljoonaa kappaletta. Jos Game Boyn kunnian päivänä olisi voinut tietää, mitä nykyisin matkapuhelimilla voi pelata, olisi siinä mennyt pää pyörälle.

Mobiilipelaaminen

Tosiaan, mobiilipelaaminen on nopeasti tullut etenkin tableteilla varteenotettavaksi pelaamisen muodoksi. Älypuheliminen tehot ovat kovia, ja ne pystyvätkin pyörittämään visuaalisestikin todella näyttäviä pelejä. Lisäksi kosketusnäyttö tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia pelinkehittäjille. Lisäksi eräs erittäin mielenkiintoinen aspekti, jonka kännykkäpelit voivat tarjota, on paikkaan perustuva pelaaminen. Googlen omistaman Niantic Labsin kehittämä Ingress-peli käyttää hyväkseen pelaajan laitteen GPS-sirua. Se on niin sanottu ”augmented reality” -peli (lisätyn todellisuuden peli), massiivinen monen pelaajan verkkopeli. Pelissä on hyvin kirjoitettu ja monitahoinen taustatarina, joka myös kehittyy pelin mukana. Tiivistetysti siinä on kuitenkin kahden maailmanlaajuisen joukkueen, sinisen ja vihreän, välisestä kamppailusta hieman teknisemmän lipunryöstön muodossa. Tämä pelityyppi tulee tulevaisuudessa vielä varmasti kehittymään ja saamaan lisää pelaajia. Suurin este varmasti toistaiseksi ovat vielä monien maiden mobiiliverkkojen kehittymättömyys. Suomessahan tämä ei toki ole suuri ongelma, ja meillä onkin melko aktiiviset Ingress-yhteisöt.

Nostalgia

Ensimmäinen lapsuutensa tietokonepelien kanssa viettänyt ja kasvanut sukupolvi on jo aikuistunut hyvän aikaa sitten. Ja sekin, kuten jokainen sukupolvi, nostalgisoi nuoruuttaan, vanhoja hyviä aikoja. Silloin pelitkin olivat vielä pelejä, eivätkä nykyisenlaisia härpäkkeitä, jotka eivät vaadi hoksottimien käyttöä laisinkaan. Näinhän jotkut ovat taipuvaisia ajattelemaan. Joka tapauksessa, nostalgisointi on saanut monet myös tarttumaan näihin vanhoihin peleihin ja pelaamaan niitä. Aina se ei ole ollut ihan ongelmatonta, sillä suoraan eivät esimerkiksi DOS-käyttöjärjestelmälle alunperin kehitetyt pelit Windowsissa toimi. Tähän peliyhtiöt ovat vastanneet kehittämällä paitsi uudelleen tehtyjä versioita vanhoista peleistä, myös optimoimalla ne suoraan Windows-ympäristöön. Lisäksi myös DOSboxin kaltaiset ohjelmat auttavat emuloimaan eli jäljittelemään DOS-ympäristöä, joten myös oudoimmatkin DOS-ajan pikkupelit toimivat ainakin joten kuten nykykoneillakin.

On kiistatonta, että graafisesti nykypelit ovat todella upeita. Eikä vanhojen partojen puhe niiden kompleksisuudesta tai tuoreiden ideoiden puutteesta ole mitenkään paikkansa pitävää – etenkin niin sanottujen indie-pelien puolella kehitetään koko ajan yhä mielenkiintoisempia pelejä. Toisaalta myös näiden ”indie-pelien” ja ”mainstream-pelien” raja-aitakin on hieman hämärtynyt sitä myötä kun indie-peleistä on tullut myyntimenestyksiä. Ehkä enemmänkin koko indie-nimityksellä tarkoitetaan nykyisin vain yksinkertaisesti sitä, ettei pelin takana ole jokin Electronic Artsin kaltainen megaluokan peliyhtiö ja että pelin idea ei ole aivan tavanomaisimmasta päästä. Myyntiluvut saavat indie-pelillä olla kovatkin. Mutta ilman nostalgisoivia ikäluokkia ei ns. indie-pelejä varmastikaan olisi sellaisena ilmiönä kuin nykyisin on.

Joukkorahoitus

Pelien joukkorahoitus on eräs viime vuosien eniten puhuttaneista aiheista – eikä suotta. Joukkorahoituksessa pelien kohdalla on tiivistetysti kyse siitä, että pelaajat tukevat lahjoituksella hyväksi havaitsemaansa peli-ideaa. Välikädet jäävät pois pelaavan yleisön ja pelistudion väliltä. Lahjoituksen summasta riippuu, mitä lahjoittaja saa vastineeksi – hyvän mielen, tulevaisuudessa julkaistavan pelin vai kenties pelin ja lisäksi muita siihen liittyviä tuotteita. Eli oikeastaan kyse on ennakkotilauksesta, vaikka tuotteen valmistumisesta ei vielä olisikaan täyttä varmuutta. Maailman suurin joukkorahoituspalvelu on vuonna 2009 perustettu Kickstarter-palvelu. Isoimpiin Kickstarterin kautta rahoitusta keränneisiin peliprojekteihin kuuluvat Project Eternity sekä Torment: Tides of Numenera. Kumpikin keräsi noin 4 000 000 Yhdysvaltain dollaria, kuten sanottu sivuilla http://www.casinosuomi.eu/netticasinot.html. Tällaisista summista voi siis olla joukkorahoituksessa kyse. Suomalaisille joukkorahoitus tuli laajemmin varmaankin tutuksi Iron Sky -elokuvan myötä, sehän oli osittain fanien rahoittama.

Tulevaisuuden pelit

On aina melko haastavaa lähteä veikkaamaan, mitä kaikkea tulevaisuus kätkeekään sisäänsä. Haastavaa, mutta hauskaa. Sitä paitsi hauskuutta tulee tarjoamaan myös tulevaisuus – kun joku 20 tai 30 vuoden kuluttua lukee, mitä tänä päivänä on tulevaisuudesta tuosta lukuhetkestä veikannut, on lopputulos usein jossain määrin huvittava. Kokeillaan siis: uskon, että tulevaisuudessa pelien ja todellisuuden raja tulee hämärtymään. Mainitsin jo aiemmin Ingressin, joka on ns. lisätyn todellisuuden peli. Tämän kaltaisia pelejä uskon tulevan jatkossa yhä enemmän ja enemmän, ja ne tulevat olemaan myös entistä kehittyneempiä. Niin sanottu ”internet of everything”, tai esineiden internet, tulee varmasti tarjoamaan paljon myös viihdekäyttöön. Kosketusnäytöt ovat varmasti vasta alkua. Ääni- ja eleohjaus tulevat kehittymään. En usko, että kömpelön näköisiä ”kypäriä”, jotka vievät pukijansa virtuaalitodellisuuteen, tullaan näkemään. Googlen Glass-projekti oli esimakua. Googlen lasit olivat melkoisen sirot, ja ne olivat vasta ensimmäinen, hapuileva askel näennäistodellisuuden suuntaan. Puettava tekniikka on tulossa. Älykellot. Älyvaatteet.

Uusi tekniikka mahdollistaa uusia ajattelutapoja, uusia lähestymistapoja pelaamiseen. On vielä mahdotonta sanoa, millaisia uuden tekniikan luomat uudet peligenret tulevat olemaan. Voin vain olla varma siitä, että täysin uudenlaisia pelejä tulee syntymään. Melkein yhtä varma voin olla siitä, että first person shootereita ja vuosittain uuden julkaisun saavia urheilupelisarjoja tullaan julkaisemaan tulevaisuudessakin.